"Se on muovannut minua ihmisenä varmasti parempaan suuntaan ja ollut yksi tapa löytää merkitys omalle elämälle." Vapaaehtoistoiminta kasvattajana elämänkulussa

Tässä laadullisessa tutkimuksessa tarkastellaan yksilön kokemuksia vapaaehtoistoiminnasta. Tarkoituksena on ollut lisätä ymmärrystä vapaaehtoistoiminnasta kasvattajana elämänkulussa, sekä selvittää elämänrakenteiden yhteyttä vapaaehtoistoimintaan ja aktiivisuuteen. Näkökulma tutkimuksessa on yksilöpainotteinen, joten aktiivisen kansalaisuuden ja vapaaehtoistoiminnan yhteiskunnallisen hyödyn sijasta tutkimuksessa keskitytään vapaaehtoistoimijan omiin kokemuksiin ja merkityksenantoihin. Vapaaehtoistoiminta on aktiivisen kansalaisuuden ilmentymä, mutta tässä tutkimuksessa se saa mitä yksilöllisimpiä ja henkilökohtaisempia merkityksiä elämässä. Tutkimus on kohdistettu Suomen Punaisen Ristin Hämeen piirin aktiivisille vapaaehtoisille. Aineiston muodostaa 19 elämänkulun aikajanaa ja kertomusta. Tutkittavat täyttivät ensin janapohjalle elämänkulkuaan; merkittäviä siirtymiä, tapahtumia, jaksoja ja elämänrakenteita. Tämän jälkeen vapaaehtoistoiminta Suomen Punaisessa Ristissä merkittiin osaksi elämänkulkua ja tehtiin näkyväksi aktiivisemmat ja hiljaisemmat vaiheet vapaaehtoisena. Janatehtävän jälkeen tutkittavat kirjoittivat kertomuksen vapaaehtoistoiminnasta johdattelevien kysymysten avulla. Tutkimusta on ohjannut fenomenologinen lähestymistapa ja kiinnostus ihmisen kokemuksista. Tutkimus ei nojaa tiukkaan teoreettiseen viitekehykseen, vaan aineisto on luonut oman teoriansa, jota suhteutetaan aiempaan tutkimuskeskusteluun pohdinnassa. Analyysia on suoritettu sisällönanalyysin menetelmin. Vapaaehtoistoiminta kasvattajana näyttäytyi hyvin yksilöllisenä prosessina neljän kokemusluokan kautta, joissa painottuu tietoinen itsekasvatus ja oman osaamisen kehittäminen. Muut vapaaehtoistoiminnan kasvattavuutta selittävät kokemusluokat ovat yhteisön jäsenyys, arvot ja eettisyys, sekä toiminnassa eteneminen, vapaus ja vastuu. Nämä muodostavat tutkimuksen keskeisimmät tulokset. Kokemusluokat suhteessa elämänkulkuun esiintyivät siten, että lapsuudessa korostui vapaaehtoisyhteisö ja vertaissuhteet. Nuoruudessa ja myöhäisen nuoruuden itseytymisen elämänvaiheissa painottui tietoinen itsekasvatus, toiminnassa eteneminen ja vastuun lisääntyminen. Toiminnan arvot ja eettisyys sijoittuivat myöhäisen nuoruuden ja aikuisuuden elämänvaiheisiin. Vapaaehtoisten itse määrittämänä aktiivinen toiminta on yhtä kuin vastuun ja luottamustehtävien lisääntyminen. Erilaiset elämänrakenteet saattoivat aiheuttaa suvantovaiheita vapaaehtoistaipaleella, mutta Punaista Ristiä ei koskaan täysin unohdettu. Toisaalta elämän vastoinkäymiset saattoivat olla jaksoja, jolloin tukeuduttiin vapaaehtoistoimijoiden yhteisöön ja toiminta aktivoitui. Punaisen Ristin seitsemän periaatetta omaksuttiin osaksi elämää ja näitä välitettiin toiminnan kautta omille lapsille tai muihin lähiyhteisöihin. Monet kirjoittivat vapaaehtoisuuden olevan elämäntapa. Aktiivinen vapaaehtoinen haluaa oppia, kehittää ja kasvattaa itseään toiminnan kautta ja tiedonjanoisena hakeutuu vapaaehtoistoiminnassa uusiin haasteisiin ja oppimisen mahdollistamiin tilanteisiin. Itsensä kehittäminen ja uuden oppiminen näyttäisi olevan tärkein kannustin toiminnan taustalla, vaikka toimintaan on saatettu hakeutua auttamisenhalusta. Tällä tutkimuksella aktiivinen kansalaisuus ja toiminta kansalaisjärjestössä saavat yhteisön hyötyjen rinnalla hyvin yksilöllisiä ja itsekasvatuksellisia merkityksiä. Vapaaehtoistoiminta on yksi tapa löytää merkitys omalle elämälle